K-18 & Print marraskuussa Vapaat äänet -kiertueella
Marraskuun Vapaat äänet-kiertueella kohtaavat kitaristi Kalle Kaliman K18-kvartetin vahvasti visuaalinen ja moniulotteinen 2000-luvun kamarimusiikki ja ranskalaisen saksofonisti Sylvain Cathalanin Print-yhtyeen urbaani jazzrunous.
Vapaat äänet -kiertue käsittää kuusi bändikaksikon yhteistä konserttia. Sen lisäksi K18 esiintyy 6.11.Tampere Jazz Happeningissa ja Print soittaa Mikkelissä 1.11. ja Orivedellä 8.11. Kyseessä on järjestyksessä kahdeskymmenesensimmäinen ranskalais-suomalainen kiertue, jonka tuottavat yhteistyössä Vapaat äänet ja Suomen Jazzliitto.
Vapaat äänet – kiertue 2010
KALLE KALIMA K-18 (Suomi)
”Some Kubricks of Blood”
Kalle Kalima > kitara
Veli Kujala > harmonikka
Mikko Innanen > saksofoni
Teppo Hauta-Aho > kontrabasso
www.kallekalima.com
PRINT (Ranska)
Sylvain Cathala > saksofoni
Stéphane Payen > saksofoni
Jean-Luc Lehr > basso
Franck Vaillant > rummut
www.sylvaincathala.com/english
kiertueen yhteistuotanto: Suomen Jazzliitto & Vapaat äänet
www.jazzliitto.fi www.vapaataanet.fi
kiertuetta tukevat: Adami, Spedidam, FCM, Esek ja Luses
Cultures France, Rankan kulttuurikeskus, Ranskan kulttuuriministeriö
Kiertueen aikataulu 1.-10.11.
6 yhteistä konserttia:
ti 2.11. Joensuu, klubiravintola
ke 3.11. Oulu, Valve-sali / Musiikin lokakuu
to 4.11. Pietarsaari, O’Leary’s pub
pe 5.11. Kuopio, DNA Jazzklubi
ti 9.11. Turku, Turun Seudun musiikkiopisto
ke 10.11. Helsinki, Kanneltalo
sen lisäksi PRINT ja Kalima K18 soittavat omia konsertteja:
ma 1.11. Mikkeli, Naisvuoritalo / PRINT
la 6.11. Tampere Jazz Happening / Kalima K18
ma 8.11. Orivesi, Oriveden opisto / PRINT
Kalle Kalima K18
Berliiniläistynyt kitaristi Kalle Kalima (s. 1973) on eräs Suomi-jazzin vahvan nuoren polven keskeisimmistä lähettiläistä ulkomailla. Muiden muassa UMO:n, Juhani Aaltosen, Heikki Sarmannon, sekä puolalaistrumpetisti Tomasz Stankon ja berliiniläisen Jazzanova-kollektiivin kanssa yhteistyötä tehneen Kaliman luotsaaman K-18 -kokoonpanon albumi Some Kubricks of Blood sai julkaisunsa loppuvuodesta 2009 helsinkiläisen TUM Recordsin toimesta. Marraskuussa levyn musiikkia kuullaan seitsemällä paikkakunnalla vierailevalla Vapaat äänet -kiertueella.
Mestariohjaa Stanley Kubrick (1928-1999) siivilöityi Kaliman musiikin innoittajaksi sattumalta. Kitaristi törmäsi Kubrickin uraa käsittelevään näyttelyyn vahingossa ollessaan kiertuematkalla Belgiassa. Jo aiemmin Kubrickin elokuvat olivat tehneet Kalimaan suuren vaikutuksen, eivätkä vähiten musiikillaan, mutta elokuviin liittyvä esineistö ja filmatisointien dokumentointi sai hänen mielikuvituksensa laukkaamaan aivan uudella vaihteella. Tuloksena on levyllä kuultava yhdeksän kappaleen sarja, jossa vahva osuus on neljän muusikon tiiviin ryhmän muodostamalla kokonaisuudella.
Kaliman soittokumppanit uudella albumilla on valittu tarkoin. Maamme arvostetuimpiin jazz-improvisoijiin lukeutuva saksofonisti Mikko Innanen (s.1978) on Suomen Jazzliiton vuoden jazzmuusikon Yrjö-palkinnon voittaja ja Kaliman uranikäinen yhteistyökumppani. Basisti Teppo Hauta-Aho (s. 1941) puolestaan tuo Suomen oloissa ainutlaatuista kokemusta ryhmään peräti viidettä täyttä vuosikymmentään lähestyvän ammattiuransa myötä. Haitaristi Veli Kujalan (s. 1976) rooli albumin ominaiselle soundille on niin ikään keskeinen. Kujala käyttää harvoin kuultua harmonikkamallia, joka mahdollistaa Kaliman uusissa sävellyksissä olennaisten mikrointervallien soittamisen. Sama piirre on ominainen myös useille Kubrickin elokuvien ääniraidoille.
Musiikillisesti K-18 on omintakeinen, kiehtovasti kelluva sekoituksensa jazz-improvisaatiota, modernia klassista musiikkia ja jopa avantgardistisen rockin piirteitä. Kaliman sähkökitara johdattelee kokonaisuutta, jota voisi luonnehtia vahvasti visuaaliseksi 2000-luvun kamarimusiikiksi. Kaliman päätös muodostaa yhtye ilman lyömäsoittimia on omiaan tukemaan tätä tunnelmaa.
Kalle Kaliman K18, eli Mikko Innanen, puhaltimet, Veli Kujalan, hanuri ja Teppo Hauta-aho, basso esitti uudistuneena ja eheytyneenä vanhan Stanley Kubrickin elokuviin pohjautuvan ohjelmansa. Eli Kaliman mielikuvia elokuvan kohtauksista vapaassa musiikkiasussa. Mielyttävä ja vapautunut veto kaikilta. Kekseliästä ja hauskaa.
Jukka Hauru, Helsingin Sanomat 19.7.2008
http://www.suomijazz.com/kubrick.htm
http://webmagx.jazzrytmit.com/index.php/kaikki-arvostelut/1151-kalle-kalima-a-k-18
Sylvain Cathala PRINT
Lähes 15 vuotta soittanut Print on ranskalaisen urbaani- ja vaihtoehtojazzin oman tiensä kulkija. Saksofonisti Sylvain Cathalan johdolla Print on kehittänyt vahvan kollektiivisen ilmaisun huippusoittajien avulla. Yhtyeen tavaramerkiksi ovat muodostuneet monikerroksiset rytmit ja vauhdit, epäsymmetriset tahtilajit, orgaaninen ja hypnoottinen soitto.
Print jatkaa sitä linjaa jonka Kartet ja Thôt -yhtyeet ovat aikaisemmin esitteleet Suomessa. Kyse on jonkunlaisesta Steve Colemanin ranskalaisittain taivutetusta perinnöstä. Nyt Cathala ja soittokumpanit käyvät ensimmäista kerta Suomessa, paitsi Thôt –yhtyeestä tuttu saksofonisti Stéphane Payen.
Kirjoitettu Pritin ”Baltic Dance” –levystä (Yolk Records J2028)
Uudessa albumissa jatkuu ja vahvistuu se poikkeuksellinen tasapaino, joka tuntuu inspiroivan kvartettia yhdistämään säännönmukainen työskentely ja improvisoitu ilmaisu.
Sylvain Cathala, joka ihailee suuresti pianisti Benoît Delbecqiä samalla kunnioittaen Dexter Gordonia ja Olivier Messiaenia, määrittelee Print-hankkeen kahdella sanalla: ”vulkaaniseksi jatkumoksi”. Määritelmä ei ole liioiteltu vaan kuvaa sangen osuvasti musiikillista laavaa äkkinäisine laskuineen ja yllättävine nostoineen, piirtäen mielenkiintoisen kohokuvan alati liikkuvan jazzin nykytilaan.
Guy Darol / Jazz Magazine, Helmikuu 2007
Kvartetin musiikki ammentaa mallinsa jazzillisen moderniteetin vilkkaista lähteistä: Steve Colemanin ankaran leppymättömään metriikkaan perustuvasta rytmisestä groovesta, Tim Bernen hypnoottisista rakennelmista sekä Benoît Delbecqin ja Guillaume Ortin runollisista risteytyksistä.
Print luo kypsää ja kurinalaista musiikkia, joka pursuaa kontrolloitua energiaa. Se loihtii soittonsa parittoman ja epätasapainon varassa keikkuvista vaikeista monirytmeistä, joihin kätkeytyy kahden saksofonistin ristikkäin soitetut improvisaatiot hienovireisine ja hämmentävine, omat rajat rikkovine harmonioineen.
”Baltic Dance” on kvartetin kolmas albumi ja se koostuu ennen kaikkea ”[a.ka] Dreams” teoksen toisesta osiosta, joka on omistettu Aka-kääpiöille ja Aka Moon-ryhmälle. Samalla se on kokoonpanon tähän asti viimeistellyin teos. ”Baltic Dance” onnistuu vangitsemaan sävellystensä pieniin hienosäikeisiin koneistoihin Printin uskomattoman energian ja todistaa samalla, että tässä meidän aikaamme pureutuvassa musiikissa ei todellakaan ole mitään kylmän formalistista.
Stéphane Ollivier / Jazzman, Helmikuu 2007
Kirjoitettu ”Around K” -levystä, Print & Friends (Yolk Records J2043)
JazzMagazine/JazzMan, december 2009, Choc 2009.
Saxophonist Sylvain Cathala here extends his Print group to a nine-performer-group and thus gives his concepts inherited from Steve Coleman and Tim Berne, a sumptuous orchestral material, constantly animated by labyrinthine counterpoints, rhythmical progressions and roaring fawn colours.
JazzMagazine/JazzMan, september 2009, Shock-award record, Frédéric Goaty.
I can’t wait for Steve Coleman to listen to this record. Besides, that’s what you’ll certainly do before him, because I hope that this review will convince you to invest in this exceptional sum of modern music. Why mention Steve Coleman in the introduction? Because it seems to me that, for the first time, I keep listening to the works of a group which has absorbed his innovations (rhythmical, melodic, harmonious, philosophical), in order to invent a totally original universe. Around K is an exceptionally homogeneous record. Its treasures and tone inspirations do not reveal themselves when you listen to it for the first time, which is always a very good sign. Jazz, according to Print,
is ambitious and adventurous , but also seductive and sensual.And here, everything that has to do with tone fascinates: the tone of each soloist, the group’s tone (what a group, what a real group!), the sound recording. Our ears are treated with care, which enables us to be all ears: a sonic trip on the scale of “Into The Deep Night” curls up in them all the better and, in this piece, our dazzling young men take the liberty of jumbling together the legacy of the first Weather Report and the hypnotic scansions of the aforementioned Coleman. And if, as a conclusion, I’d dare to make a wish, it would be this one: let Print’s Friends join the group permanently because I admit that, from now on, I’d find it hard to do without Jozef Dumoulin’s magic spells in this context.
PS: In an ideal world, Free Houle would naturally enter the playlist of a good Parisian radio jazz station.
Le Nouvel Observateur, 01/10/2009, Bernard Loupias.
Among Yolk’s recent releases, this CD by saxophonist Sylvain Cathala’s quartet which has become an octet here, with, notably, the addition of Gilles Coronado’s guitar and Jozef Dumoulin’s keyboards in order to invent a labyrinthine and rigorously constructed music. This music should delight the fans of Steve Coleman at his best and those of the Belgian Aka Moon.
www.citizenjazz.com. October 19th 2009. Julien Gros-Burdet.
Among Yolk’s faithful friends, we find Print, led by Sylvain Cathala. For this new record, this quartet has turned into an octet by inviting four “Friends” (obviously a chums’ business), Gilles Coronado, Jozef Dumoulin, Michel Massot and Laurent Blondiau. Cathala can thus show the full extent of his talent. Eight pieces and as many rich, original, nocturnal stories. The composer’s great strength consists in offering an ever-moving music with complex melodies and rhythms without ever letting its intellectual and complex aspect reduce in any way the listener’s happiness.No unmotivated coolness or complexity. Listening to the arrangements for the two brass instruments, to Jean-Philippe Morel’s omnipresent contrabass or to Laurent Blondiau’s solos, is enough to get convinced of it. This music has a cinema-like quality: a lot of things happen, which we gradually discover while we repeatedly listen to it. Its treasures arise from its intermixed lines – the ones from the guitar and the rhodes , the ones from the saxophones.On the drums, Franck Vaillant doesn’t ground his music but propels it in subtle rhythmic intervals.Coherence is obvious: everything is perfectly right, we feel that the repertory and the group have a common history, that everyone knows everyone else. Here you have to let the work on tones, tensions and bounds, the group’s tone and the commitment of the musicians carry you away. With “Around K“, Print’s octet version holds its most accomplished album, and that’s really saying something when you know the quality of the previous records.
Saxophonist and founder member of the Print Quartet, Sylvain Cathala has decided to double his team for “Around K“, his latest record. The musical potential is increased twofold, dramatically increasing what made Print’s appeal in its first version: well-chosen harmonies and razor-edged rhythmics for tones which cross, accompany each other or collide, enabling exciting improvisation phases.
www.jazzmagazine.com 09/2008. By Franck Bergerot.
Astounding! On Escher-like geometries, Sylvain Cathala displays vast and almost infinite scores in which the delighted listener gets lost. Luxuriant, musical groves stand there, imposing forests suddenly start flashing by as if we were travelling through them on board some uncontrolled train or suddenly twist round in the grip of some breathtaking tornado. With the addition of his “Friends” to his Print group, Sylvain Cathala gives his counterpoints a prodigious harmonic depth. When he is not in pursuit of a panic-stricken ostinato, Michel Massot walks his tuba with a funambulist’s grace, Laurent Blondiau practises musical wizardry, Stephane Payen careers through terrifying scrambles, Jozef Dumoulin makes languid fawn colours roar, Sylvain Cathala elaborates patient labyrinths, Gillles Coronado scratches the musical curtains hung by the composer, Jean-Philippe Morel twists them and Franck Vaillant builds improbable rhythmical structures.